Pesäpallon historia ulottuu lähes sadan vuoden taakse 1920-luvun alkuun. Kyseessä on poikkeuksellinen laji, sillä kun useimmissa aikoinaan miehisiksi mielletyissä pallopeleissä naisten pelaaminen on astunut kuvioihin vasta 1970-luvun jälkeen, pesäpallossa ensimmäiset kilpailut nähtiin jo vuonna 1961. Kaupunkina oli Kuopio, ja otteluna legendaarinen Itä-Länsi-ottelu. Ensimmäinen arvo-ottelu tosin pelattiin vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin 1975. Näistä ajoista alkaen naisten pesäpallon kehityssuunta on ollut jatkuvasti myönteinen.

Naisten pesäpallon suosio

Pesäpallon asema kansallislajinamme on osaltaan nostanut sitä hyvin esiin. Kilpailutoiminta on aktiivista sekä monitasoista, ja pesis kuuluu olennaisena osana koulujen liikuntaopetukseen. Tuloksena naisten pesäpallon suosio kotimaassamme hipoo erittäin lähellä miesten pesäpallon suosiota ja sen pääsarja on kaikista naisten palloilupeleistä suosituin sekä suurin. Tiedotusvälineet ja media seuraavat aktiivisesti naisten pesiksen tapahtumia, mikä tuo positiivista liikehdintää lajin pariin.

Eroaako miesten ja naisten pesäpallo toisistaan?

Mitä sitten varsinaisesti on naisten pesäpallo? Onko miesten ja naisten pesäpallon välillä loppujen lopuksi suuria eroja? Vastaus on: ei juurikaan. Pelin kulku ja säännöt ovat hyvin samankaltaiset, lähes identtiset – voit tutustua tarkemmin pelin etenemiseen artikkelistamme ‘Miten pesäpalloa pelataan?’. Joukkueiden koko on sama sekä miehillä että naisilla: joukkueeseen voi kuulua 12 pelaajaa, joista kentällä voi olla yhtä aikaa yhdeksän.

Ainoa merkittävä ero on kentän koossa; naisten kenttä on hieman pienempi verrattuna miesten kenttään. Naisten kentällä on pituutta 82 metriä, kun miesten vastaava on 96 metriä. Leveyttä naisten kentällä on 36 metriä, kun se mitataan kentän takarajalta. Kotipesä on sen sijaan molemmilla saman kokoinen, sen säde on viisi metriä. Naisten kenttää käyttävät myös C- ja D-sarjojen pojat.

Naisten sarjatoiminta

Kuten edellä mainittu, pesis tulee tutuksi kaikille suomalaisille lapsille jo koulussa tasapuolisesti sukupuoleen katsomatta. Tämän ansiosta myös nuoret tytöt innostuvat harrastamaan, ja sarjatoiminta alkaakin jo varhaisista vuosista. Nuorille tytöille suunnattuja sarjoja ovat A- ja C-sarjat, ja kaikissa niissä käydään oma kamppailunsa suomenmestaruudesta. Pojille on näiden lisäksi oma kategoriansa SM-sarjan B-nuorille. Samoista sarjatasoista on oma versionsa myös yli 35-vuotiaille.

Ylemmät sarjatasot ovat identtiset sekä miehille että naisille. Nuorten naisten sarjoista siirrytään maakuntasarjaan, joka on arvojärjestyksessä neljännes. Tätä jatkaa naisten suomensarja. Suomensarja on jaettu neljään lohkoon, joissa käydään omat runkosarjat ja pudotuspelit. Niiden voittajat pääsevät lohkofinaaleihin, joissa käydään Itä–Pohjoinen- ja Länsi–Etelä-ottelut. Otteluparien voittajat pääsevät etenemään toiseksi ylimmälle sarjatasolle Ykköspesikseen, jossa kaudella 2019 oli mukana jo 16 joukkuetta.

Pääsarja Naisten Superpesis

Ykköspesiksestä joukkueilla on mahdollisuus nousta naisten pesäpallon pääsarjaan, Naisten Superpesikseen – Ykköspesiksen runkosarjan voittaja pääsee suoraan Suomen korkeimmalle sarjatasolle pelaamaan. Kaudella 2019 mukaan lähti 11 joukkuetta. Superpesis on jokaisen pesispelaajan unelma, sillä se nauttii suuresta suosiosta ja arvostuksesta niin pelaajien kuin myös kansan ja urheilualan toimijoiden kesken. Tätä sarjaa on pelattu vuodesta 1989 lähtien, jolloin se syrjäytti silloisen SM-sarjan.

Naisten Superpesiksessä eniten mestaruuksia on voittanut Jyväskylän Kirittäret, jotka ovat vieneet kirkkaimman mitalin jo kymmenen kertaa. Kirittärien lisäksi sarjassa pelaavat raumalainen Fera, Hyvinkään Tahko, Kempeleen Kiri, Lappajärven Veikot, Lapuan Virkiä, tamperelainen Manse PP, Mynämäen Vesa, Porin Pesäkarhut, lappeenrantalainen Pesä Ysit ja Seinäjoen Maila-Jussit. Vuoden 2003 jälkeen sarjavoittoon ovat yltäneet Kirittärien lisäksi vain Lapuan Virkiä ja Manse PP.

Suomalaisten naispelaajien parhaat

Maamme kaikkien aikojen parhaiten menestynyt naispuolinen pesäpallon pelaaja on Turussa syntynyt Tuula Rantanen, joka aloitti loistokkaan pesismatkansa Helsingin Pallo-Toverien riveissä vuonna 1959. Hänen palkintokaapistaan löytyy muun muassa 12 suomenmestaruutta, kuusi vuoden pesäpalloilijan palkintoa, 12 lyöntikuningattaren titteliä ja viisi pesäpallon etenijäkuningattaren titteliä. Itä-Länsi-otteluita Rantasen kokemuslistaan kerääntyi 16 ottelun verran. Vuonna 1945 syntynyt Rantanen on sittemmin lopettanut urheilijan uransa.

Toiseksi parhaaksi naispesäpallon pelaajaksi on laskettu Katja Saari (s. 1971), joka myöskin on hiljattain lopettanut aktiiviuransa. Saari muistetaan ennen kaikkea Lapuan Virkeistä, jossa hän pelasi menestyksekkäästi lukkarin paikkaa. Hänet on valittu muun muassa neljään otteeseen vuoden pesäpalloilijaksi, kaksi kertaa Superpesiksen lyöjäkuningattareksi ja kolme kertaa vuoden lukkariksi. Vuonna 2005 hänet on palkittu Kultaisella räpylällä. Pelaajauransa päätyttyä Saari toimi Kirittärien valmennuksessa.

Naisten pesäpallon tulevaisuuden näkymät

Naisten pesäpallon näkymät kotimaassamme näyttävät varsin kirkkailta. Pesäpallo lajina yleisestikin on nauttinut vankasta asemasta jo vuosikausien ajan, ja siinä panostetaan paljon naisurheilun kehittämiseen. Tärkeää lajin kehitykselle on myös se, että pesäpallo tehdään jokaiselle suomalaiselle tutuksi jo pienestä pitäen. Näin lajin pariin saadaan innostettua tasapuolisesti sekä tyttöjä että poikia. Lähes jokaiselta vähänkin suuremmalta paikkakunnalta löytyy seura, jonka kautta harrastusta voi syventää halutessaan.

Naispesäpalloilun kanssa on tehty hienoa työtä, ja vaikka miesten ottelut keräävätkin vielä hieman enemmän katsojia, myös naisten pelejä televisioidaan ja niistä uutisoidaan aktiivisesti. Naisille järjestetään omia turnauksia, kuten vaikkapa Pesäpalloliiton järjestämä valtakunnallinen Lady-Pesis-turnaus, ja kausisarjatasoja on riittävästi kaiken tasoisten lahjakkuuksien huomioimiseksi. Suunta on ollut oikea jo pitkään, ja onkin jännittävää nähdä, miten pitkälle kotimaista naisten pesäpalloa saadaan tulevaisuudessa kuljetettua.